Browsing Tag

blogi

Blogi, Featured

25 huolestuttavaa merkkiä, joista tiedät olevasi (melkein) aikuinen

tammikuu 4, 2018
Jaa ystävälle 💙

Täytin elokuun puolivälissä 27 vuotta. Kirjoitin pitkän ja vakavahenkisen tekstin ihmisen kehitystehtävistä, elämänkaarifilosofiasta ja siitä kuinka olla tyytyväinen omaan ikäänsä. Oli sitaattia Daniel J. Levinsonilta ja what so not. Ahisti. Painoin delete. Pohdin työkaverini Mikko Aarnen konseptoimaa Aikuiset ystäväni -kirjaa (hirvee kirja, älkää ostako), jota on myyty ainakin noin 3 miljardia kappaletta ja päätin postata opuksesta vaikuttuneena oman näkemykseni asioista, joista huomaat olevasi aikuinen. Tai minä huomasin olevani aikuinen. Tai jotain. Anyveisseli, tässä 25 kohtaa, jotka EIVÄT PERUSTU MILLÄÄN LAILLA omiin kokemukseeni. Kaverin puolesta lähinnä kirjottelin nää. Silleen. Jooh.

25 HUOLESTUTTAVAA MERKKIÄ, JOISTA TIEDÄT OLEVASI (MELKEIN) AIKUINEN

1. Olet valmistunut koulusta. Huraa! Vuosikausien opiskelemisen jälkeen sinulta löytyy naftaliinista tutkintotodistus, jolla et tee mitään, koska olet ymmärtänyt jo toisena opiskeluvuotenasi, ettei sinusta nyt vain yksinkertaisesti tule sitä saatanan kuvaamataidon opettajaa. No fucking way. Takataskustasi pullottaa myös kulttuurituottajan paperit, joilla et tee mitään, sillä et tee töitä myöskään tapahtumatuotannon parissa. Mutta hei. Opiskelu kannattaa aina ja silleesti.

2. Olet itsenäinen. Aikuisuuteen kuuluu itsenäisyys. Itsenäisyys tarkoittaa vastuuta ja vastuu tarkoittaa velvollisuuksia. Sinä olet velvollisuuksia kaihtamaton, vastuullinen ja itsenäinen aikuinen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äitisi sijaan pyykkisi pesee nykyään tyttöystäväsi.

3. Olet taloudellisesti riippumaton. Toisin sanoen se äsken mainittu tyttöystäväsi maksoi juuri sekä Virosta tuodun design-sohvan, uuden pesukoneen että Lundian kirjahyllyn (joista viimeksi mainittu on paituvei täynnä lähinnä sinun fantasia- ja nuortenkirjojasi).

4. Olet pitkäaikaisessa parisuhteessa. Kuka miltei 3-kymppinen kreikkalaista leivosta muistuttava riski jätkä nyt hei ihan aikuisten oikeesti jaksaisi lähteä segoilemaan viikonloppuisin jonnekin hiton Biiffiin joidenkin hiton 18-vuotiaiden vapaiden ja villien sinkkutyttöjen kanssa? NIIMPÄ! Sitä vähän minäkin. (PS. Eihän pitkäaikainen ja onnellinen ole synonyymejä? Hyvä, kuhan tarkistin!!!)

5. Teet mitä lupaat, sanot mitä tarkoitat. Jotain tällaista luit Helsingin Sanomista. Se on siis se supertärkeä aikuisten lehti, jota iskäkin lukee. (PS. Kirjoita toi lehden nimi muistiin varmuudeks). Vai oliko se sittenkin jonkun seuraamasi henkilön quote Instagramissa? Oli miten oli. Hashtag tärkee.

6. Petaat sängyn joka aamu. Et tiedä miten sängyn petaaminen liittyy aikuisuuteen, mutta niin se nyt vain on, koska tyttökaveri sanoi niin ja se mitä tyttökaveri sanoo, on aikuista ja järkevää. Tai ainakin todennäköisesti aikuisempaa ja järkevämpää kuin mitä sinä sanot.

7. Aikuiskodistasi ei löydy IKEA-kalusteita. Hyi, Ikea. Hyi. Ikean kalusteista hankkiuduit luonnollisestikin eroon heti opiskelujen loputtua. Paitsi kirjoituspöydästä, keittiönpöydästä, sohvasta, parvisängystä ja kirjahyllystä. Ja olohuoneen pöydästä, mutta se on niin pieni ja maksoi vain 5€, joten sitä ei lasketa.

8. Sinulla on tili Facebookissa. Samoin aktiivisimmalla FB-ystävälläsi, joka on 60-vuotias äitisi. Äiti kommentoi jokaiseen postaukseesi kaikkea tosi noloa ja puhuttelee sinua vieläpä laspuuden lempinimelläsi Mitskuliini. Tai siis jos nimesi olisi Mikko niin hän saattaisi puhutella sinua Mitskuliinina. Kompensoit Facebookin käyttöäsi kuvaamalla nuorten suosimaan Youtube-palveluun videoita kuten What’s in your bag? ft. Sita Salminen.

9. Menet arkisin nukkumaan klo 22.00. Tai oikeammin haaveilet siitä, että pääsisit nukkumaan klo 22.00 arkisin. Vieläpä täysin vapaaehtoisesti. (Haaveilet myös omasta keinutuolista, mutta siitä nyt et kehtaa kertoa kenellekään. Tietenkään.)

10. Olet alkanut haaveilla rantalomasta Kreikassa. Mutku ne kalamata-oliivit on niinku tosi hyviä!

11. Näet ystäviäsi ainoastaan ruoan merkeissä. Ystävien kanssa yhteiset aamiaiset, brunssit, lounaat ja illalliset ovat parasta mitä tiedät. Koska et ole juonut alkoholia reiluun seitsemään vuoteen, on ystäväpiirisi kutistunut kalpeaksi pikkiriikkiseksi rusinaksi eli pieneksi piiriksi ihmisiä, jotka kestävät sinua jostakin kumman syystä selvinkin päin. Sinun kanssasi aikaa viettäessään he kuitenkin mielellään tunkevat suunsa täyteen ruokaa, jottei heidän tarvitsisi sanoa sinulle mitään ja jotta sinunkin äänesi pysyisi mahdollisimman suuren osan ajasta mahdollisimman tehokkaasti muussa kuin puhekäytössä.

12. Käytät vitamiineja. Olet ainakin joskus maistanut c-vitamiinia. Maistaminen lasketaan käyttämiseksi.

13. Keittiössäsi on seitsemän juustohöylää. C’mon – koskaan ei voi tietää, onko kuusi niistä likaisena samaan aikaan!

14. Harrastat liikuntaa säännöllisesti. Hyvinvointisi on sinulle tärkeää. Sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin. (“Laittaa rahaa pankkiin” on lempisanontasi. Kuvaava! Ja NIIIIN hauska! Hehe!!)

15. Otat huomioon muut ihmiset. Toisin sanoen mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Jos et mieti mitä muut ajattelevat sinusta, mietit sitä, miksi muut eivät ajattele sinua.

16. Hoidat asiasi ajallaan. Deadlinea edeltävänä iltana klo 23.59 ON TODELLAKIN ajallaan.

17. Puhut sujuvasti nuorisoa. Hoet työpaikallasi tämän päivän kuumimpia hotteja sanontoja kuten “ässendaalia” ja “anyveisseli”. Pomosi teini-ikäinen tytär ei ymmärrä sanaakaan mitä selität sinne Snackchatiin, jota hän ja hänen niin ikään teini-ikäiset kaverinsa seuraavat siksi, että vaikutat täysin urpolta muinaisjäänteeltä, vaikka itse luulet, että he pitävät sinua vähintäänkin yoloswägimegacoolina. Puhut myös nuorista silleen hupsusti “nuorisolaisina”. Hehe!

18. Huomauttelet töissä nuoremmille työkavereille siisteydestä. Siis herrajumala onhan se nyt kaikkien vastuulla, että ne kahvikupit menevät sinne pesukoneeseen!

19. Otat yöbussin sijaan taksin. Muistat muutamia kertoja, kun olet kävellyt esimerkiksi klo 04.00 Rautatientorilta Herttoniemeen, käynyt samalla uimassa siitä A-lehtien talon kohdalta ja kotiin päästyäsi paistanut kokonaisen paketin nakkeja ja 12 munaa yöruoaksi (lue: joskus edellisessä elämässä).

20. Et enää sisusta kotiasi roskalavalta löytyneillä tavaroilla. Sen sijaan kannat roskalavalöydöt suoraan mancaveesi eli studiolle. Studio on 10m2 kokoinen vuokrakoppi, jossa kolvaat piuhoja ja säilytät 3-kielistä kitaraasi.

21. Sinulla on ajokortti. No siis olisi jos haluaisit. Mahdollisuus ajaa ajokortti on käytännössä sama kuin jos olisi ajokortti eli sinulla on ajokortti. Ihan noin niinku teoriassa ja käytännössä.

22. Teet ruokaa pakastimeen, marjastat ja hilloat. Suurin yksittäinen syy siihen, miksi muutitte tyttökaverisi kanssa Kampista lähiöön oli se, että tästä talosta löytyy talouskellari. Ässendaalia!

23. Pukeudut ikäisesi näköisesti. Hankit viime kesänä kukikkaat verkkarit sekä Vansin lippalakin, jossa on Yodan kuvia ja joka sinulla on päässäsi lähes joka päivä lähes joka paikassa. Kun vanhempasi, veljesi sekä hänen tyttöystävänsä saapuivat juhlistamaan 27-vuotissyntymäpäiviäsi, murruit ryhmäpaineen alla ja vaihdoit verkkarit ja t-paidan pukuun.

24. Olet alkanut haaveilla koirasta ja lapsesta. Lähinnä siksi, että kummallekin voisi opettaa kaikkia just siistejä temppuja.

25. Musiikkiblogisi on muuttunut lifestyle-blogiksi. Spotify TOP50-lista kuulostaa hirvittävältä metakalta. Nykymetakkamusiikin sijaan rentoudut maaten piikkimaton kanssa sillä Virosta ostetulla design-sohvalla nauttien samalla lasin alkoholitonta punaviiniä ja kuunnellen Jari Sarasvuon podcastia Yle Puheelta. Luonnostelet blogitekstiä kiinnostavimmista suomalaisista podcasteista ja lehteröit samalla iPadilta nuoruuden typeryyksiäsi kuten sitä hölmöä Pää kii -bändin vinyyli-EP:stä kirjoittamaasi sepustusta. Onneksi niistä ajoista on päästy kauas. Hyvä sinä! Adulthood – ten points!

MILLAISIA AIKUISMERKKEJÄ PYSTYT POIMIMAAN OMASTA ELÄMÄSTÄSI? KERRO KOMMENTTIBOKSIIN!

Jaa ystävälle 💙
Blogi

#nofilter – todellisuus sosiaalisen median takana

marraskuu 18, 2016
Jaa ystävälle 💙

HUOM! Postaus on julkaistu alun perin 18.11.2016 Kalenterikarju 2.0 -blogissa.

Kaupallinen yhteistyö: Alko

Lokakuusta 2016 lähtien Alko haastaa kaikki mukaan #nofilter-viesteillään ja pyrkii paljastamaan todellisuuden täydellisen kuvan takana. Alko haluaa nostaa julkiseen keskusteluun vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden. Sen sijaan, että elämä on ulkopuolisin silmin kuin satukirjasta, Alko jakaa todellisia tarinoita ja tilanteita kuvien takana. Lue #nofilter-kampanjasta lisää Alkon nettisivuilta.
#nofilter#nofilter

Me kaikki teemme sitä. Voisi jopa sanoa, että siitä on tullut tapa toimia, normi. Teemme sitä koulussa, työpaikalla ja kotona. Tuntemattomien, puolituttujen, ystävien, perheen ja joskus läheistemmekin seurassa. Paikkaamme ja peittelemme omia epävarmuuksiamme, vikojamme ja puutteitamme. Haluamme esittää itsemme fiksumpina, nokkelampina, kauniimpina ja hauskempina kuin mitä oikeasti olemme. Lohkomme omista elämistämme meitä tyydyttäviä sopivia palasia, jotka kuvastavat platonistista minuuttamme, ideaa omasta itsestämme.

Platonin metafysiikan keskeisiin teorioihin lukeutuvan ideaopin mukaan ideat itsessään ovat täydellisiä, koska ne ovat muuttumattomia. Ideat ovat aineettomia, eikä niitä ole olemassa edes mielissämme. Platonin kuvaamat ideat ovat täydellisiä sen vuoksi, että ne ovat itsenäisiä ajan ja paikan tuolle puolen kurkottavia filosofisia olioita. Mutta me ihmiset emme ole ideoita. Me ihmiset olemme ihmisiä.

Myönnän: en ole yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan. Käyttäydyn itse aivan samalla tavalla. Esitän itseni sosiaalisessa mediassa sillä tavalla kuin haluaisin, että muut ihmiset näkisivät minut. Ja kun esitän itseni tällä tavoin paremmassa valossa, esitän itseni ihmisenä, jota ei ole oikeasti olemassa. Miksi?

Siksi, koska se on helppoa. Ja siksi, koska nykyinen kulttuurimme on muovannut siitä sosiaalisesti hyväksyttyä. Haluaako monikaan meistä paljastaa itseään muille heikkona hetkenä – väsyneenä tai pahantuulisena? Vastaus: ei halua. Sen sijaan haluamme, että meidät nähdään parhaina hetkinämme.

Ne ovat useimmiten niitä hetkiä, jotka myös jaamme sosiaalisessa mediassa. Haluamme rakentaa itsestämme kuvaa, joka ei ole valheellinen, mutta joka on rajattu siten, että se tyydyttää meitä itseämme – ja ihmisiä ympärillämme. Ehkä olemme jopa tietyllä tapaa ulkoistaneet itsemme hyväksymisen muille ihmisille?

Siinä missä globalisaatio ja sosiaalinen media ovat mullistaneet kommunikaation, ovat ne myös rakentaneet maailman ja meidän itsemme väliin filtterin. Tämä filtteri ohjaa usein huomaamatta valintojamme päivittäisessä elämässämme. Mahdollinen skenaario: henkilö X kertoo Instagramin täydellisessä kuvavirrassa täydellisestä luomumustikoilla kuorrutetusta raakapuurosta, jota söi aamiaiseksi keskustan uudessa trendikkäässä vegaanikahvilassa. Se mitä henkilö X jättää meille kertomatta on se, että hän maksoi puuronsa jälleen luottokortilla, koska on törsännyt palkkansa alkukuusta nettishoppailuun ja joutuu siksi lainaamaan vanhemmiltaan rahat vuokranmaksuun. Esimerkki on kömpelö, mutta ymmärrättekö mitä ajan takaa?

dsc01185#nofilter

Aivan. Asiat eivät ole aina sitä miltä näyttävät.

Ehkä viesti menee paremmin perille, jos astutaan hetkeksi mielikuvitusmaailmasta todellisuuteen. Helpointa on kai kertoa omista kokemuksistaan, joten seuraavaksi muutama sana omasta syksystäni. Jos on seurannut somejani on voinut huomata, kuinka elokuussa solmin yhteistyösopimuksen Suomen Blogimedian kanssa ja kirjadiilin WSOY:n kanssa. Olen kuvannut 1-2 videota viikossa Youtubeen ja postaillut melko ahkerasti tänne blogiinkin. Samalla olen ollut normaalissa toimistoaikoihin sidotussa päivätyössä ja tasapainotellut parisuhteen, perheen näkemisen ja vapaa-ajan kanssa.

Se mitä en ole sosiaalisessa mediassa kertonut on se, että syksy on ollut todella raskas. Olen ollut erittäin väsynyt ja yksinäinen. En ole ehtinyt urheilla, olen syönyt epäterveellisesti ja nukkunut heikosti. Kun joku ystävistäni on pyytänyt minua kahville tai illanviettoon, olen useimmiten kieltäytynyt, koska on pitänyt leikata video tai kirjoitella haastattelukysymyksiä kirjaa varten. Tai sitten olen vain sanonut ei, koska kyseessä on ollut ainoa vapaa ilta ja olen yksinkertaisesti halunnut keskittyä hengittämiseen.

Tässä vaiheessa joku varmasti ajattelee, että kysehän on vain omista valinnoista. Niin onkin, enkä minä sitä kiellä. Eikä minun ole tarkoitus nyt valittaa, sillä teen juuri niitä asioita elämässäni, joita haluankin. Pikemminkin haluan nostaa esiin sen, että vaikka päällisin puolin kaikki on näyttänyt somen kautta tarkasteltuna normaalilta, on henkilökohtaisessa elämässä tapahtunut paljon sellaista, mikä on ollut kaukana ulospäin näytetystä somelaiffista.

#nofilter#nofilter

On tärkeää tiedostaa, että oikea elämä ja sosiaalisen median lävitse esitetty elämä ovat kaksi eri asiaa. Välillä kannattaakin pohtia, minkälainen on todellisuus täydellisen kuvan takana. Vastaako se oikeasti todellisuutta vai ei? Millä tavalla filtteröity todellisuus vaikuttaa omaan elämään? Millä tavalla se ohjaa omia asenteita tai käyttäytymistä? Olisiko jotakin korjattavaa?

Kuten aiemmin postauksessa jo totesin: me ihmiset emme ole ideoita, me ihmiset olemme ihmisiä. Ollaan jatkossa siis hieman armollisempia ja uskalletaan näyttää myös se filtteröimätön versio itsestämme, jooko? Muistetaan samalla tarkastella ja kuulostella hiukan kanssaihmisiämme. Yritetään nähdä myös sen filtterin läpi, sillä kaikki ei todellakaan ole aina sitä miltä näyttää. Tänä päivänä on liiankin helppoa kulkea nenä kiinni kännykässä, mutta see mikä on vaikeaa, on laskea suojaus ja katsoa kameran sijasta peiliin tai naapuria silmiin rappukäytävässä.

 


 

#nofilter-kampanja on osa Alkon vastuullisuustyötä. Alko pyrkii kaikessa toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja siihen, että vaikeistakin aiheista tulee voida puhua. Alkon toimintaa leimaa vastuullisuus ja tämä työ ulottuu mm. henkilökunnan hyvinvointiin, alkoholin liikakäytön vähentämiseen sekä ympäristöasioihin omassa toiminnassa (jätteen vähentäminen, kierrätys ja energiansäästö). Alkoholijuomien kannalta pitkät kansainväliset hankintaketjut aiheuttavat suuria haasteita, sillä tuotteita ei välttämättä pystytä jäljittämään alkutuotantoon asti, ja silloin työolot ja ympäristön suojelun taso saattavat jäädä pimentoon. Alko haluaa edistää vastuullista hankintaketjua jatkuvan parantamisen periaatteella ja tekee säännöllisiä auditointeja viinien tuotantolaitosten lisäksi myös viiniviljelmillä sekä ohjeistaa heitä kehittämään työolojaan eettisten periaatteiden mukaiseksi.

Jaa ystävälle 💙
Blogi

10 kirjaa, jotka jokaisen on pakko lukea tänä syksynä

syyskuu 8, 2016
Jaa ystävälle 💙

HUOM! Postaus on julkaistu alun perin 8.9.2016 Kalenterikarju 2.0 -blogissa.

Kirjoitin tammikuussa 10 kirjatärppiä keväälle 2016 -postauksen. Siellä olivat nätissä rivissä Sara Stridsbergin, Tore Renbergin, Tommi Kinnusen, Tommi Melenderin, Karl Ove Knausgårdin, John Irvingin, John Steinbeckin, David Foster Wallacen, Jeff VanderMeerin ja Ulla-Lena Lundbergin uudet kirjat. Nyt kun lähes kaikkien kustantamoiden syyskatalogit ovat ilmestyneet, ajattelin tehdä vastaavanlaisen postauksen syksyn kirjoista.

Tämän tärppilistan ohella suosittelen jälleen itsenäistä tutustumista kustantamoiden kevät-kesäkatalogeihin, jotka löytyvät seuraavia linkkejä klikkaamalla: Art House, Aula Co., Avain, Bazar, Docendo, Karisto, SiltalaLikeAtena, Kustantamo S&SGummerrusWSOYTammiJohnny Kniga ja Otava.

10 KIRJAA, JOTKA JOKAISEN ON PAKKO LUKEA TÄNÄ SYKSYNÄ

 

Kuva: Megan Cline

10. EMMA CLINE: TYTÖT (Otava)

Emma Clinen kohuttu esikoisromaani Tytöt perustuu löyhästi Charles Mansonin tapaukseen. Random Housen kautta arvokkaan kolmen kirjan diilin tehneen Clinen teos on kustantajan mukaan kertomus “tytöistä, heidän voimastaan, haavoittuvuudestaan ja kiihkeästä halustaan kuulua joukkoon“. Keskiössä on kesä ’69 ja 14-vuotias kalifornialaistyttö Evie, joka janoaa uusia kokemuksia. Evie tapaa puistossa kauniin hippitytön, johon ihastuu ja jonka matkassa hän päätyy kommuuniin, jota johtaa karismaattinen Russell. Kun vapaan rakkauden huuma alkaa vähitellen murentua, alkaa raadollinen totuus idyllin taustalla paljastua. Ymmärtääkseni kirjan elokuvaoikeudet on myyty jo, joten nyt kirja lukuun ennen Hollywood-blockbusteria. Julkaisu: elokuu.

Alkuperäinen kuva täältä.

Alkuperäinen kuva täältä.

9. YOKO OGAWA: PROFESSORI JA TALOUDENHOITAJA (Tammi)

Yoko Ogawa on julkaissut Japanissa toisenkymmentä kirjaa vuodesta 1988 lähtien. Itselleni tuntemattoman kirjailijan Professori ja taloudenhoitaja kiinnitti kuitenkin huomioni katalogikuvaustekstin ansiosta: “Viehättävä japanilainen romaani kertoo entisestä matematiikan professorista, jonka muisti ulottuu vain 80 minuutin päähän, hänen talouttaan hoitavasta nuoresta naisesta ja naisen 10-vuotiaasta pojasta, “Juuresta”. Aluksi yhteiselämä tuntuu hankalalta ja toisten tavat vaikeilta hyväksyä, mutta yllättäen erikoinen kolmikko löytää yhteisen nimittäjän baseballista ja salaisuudet alkavat selvitä.“Julkaisu: elokuu.

Kuva: Milka Alanen

Kuva: Milka Alanen

8. KASPER STRÖMMAN: KASPERVISIO 2020 (WSOY)

Suosittua Kasper Diem -blogia pitävä vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman julkaisi keväällä sarjakuvan Tallipiällikkö. Syksyllä seuraa Kaspervisio 2020, jossa Kasper kertoo meille 100 ennustusta Suomen tulevaisuudesta. Luvassa strömmaniaaniseen tapaan ajatuksia esineiden internetistä, Euroopan unionista ja hunajamarinoidusta broilerista. Julkaisu: syyskuu.

Alkuperäinen kuva täältä.

Alkuperäinen kuva täältä.

7. RIKU RANTALA & TUOMAS MILONOFF: MAD MUSIC (Johnny Kniga)

Madventures-leiristä pilkistää jälleen uutta opusta. Mad Music on Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin – jos nyt oikein olen laskenut – kahdeksas kirja (jep, aiempia kirjoja ovat: Madventures: Kansainvälisen seikkailijan opas (2007),  Mad Cook – Kulinaristinen seikkailukirja (2010),  Mad World – Seikkailijan Atlas (2011), Mad Manners (2012),  Madventures: Maailmanselitys – Seikkailijan käsikirja kaikkeen (2014), Mad Success – seikkailjan self help syksyllä (2015)), mikäli 116 sivua paksumpi ensimmäisen kirjan uusittu painos Uusi kansainvälisen seikkalijan opas (2013) lasketaan omaksi teoksekseen. Kustantajan sanoin: “Mad Music esittelee musiikkia ja sen merkitystä ihmiskunnalle huikean kirjon kautta, saamelaisten joikusta ja suomalaisesta runonlaulusta Australian aboriginaalien pyhiin lauluihin, indonesialaiseen rockiin ja yhdysvaltalaiseen bluegrassiin ja hiphoppiin.” Kuulostaa todella kiinnostavalta pakkaukselta, joka löytää varmasti tiensä allekirjoittaneen kirjahyllyyn. Julkaisu: lokakuu.

Johannes Ekholm. Kuva: Jorma Marstio

Kuva: Jorma Marstio

6. JOHANNES EKHOLM: RAKKAUS NIINKU (Otava)

Johannes Ekholm (s. 1984) on näytelmäkirjailija ja graafinen suunnittelija. Häneltä on ilmestynyt aiemmin kirja Graafinen suunnittelu: käytännöt, tekniikat, strategiat, mutta paremmin hänet muistetaan Q-teatterin Kaspar Hauser -näytelmästä, joka oli Tapaus isolla T:llä. Nyt julkaistava Rakkaus niinku on Ekholmin esikoisromaani. Kirjassa nuori toimittaja Joona muuttaa luottotietonsa menettäneenä Kirkkonummelle isänsä luokse. Ainoa Joonalle merkityksellinen ihmiskontakti on netin nimimerkki Sadgirl. Kun kustantamo tarjoaa nuorelle toimittajalle mahdollisuutta kirjoittaa romaanin, päättää hän tarttua toimeen ja kostaa Suomen Knausgårdiksi kohonneelle isälleen tämän kirjassaan hänestä tekemät paljastukset. Julkaisu: elokuu.

Alkuperäinen kuva täältä.

Alkuperäinen kuva täältä.

5. LAURA FRIMAN: ETENEE – JVG:N TARINA (Siltala)

Jaren ja VilleGallen muodostama Emma-gaalassa Vuoden yhtyeenäkin palkittu JVG on Suomen striimatuimpia artisteja. Lukuisat hitit kuten Häissä, Huominen on huomenna, Voitolla yöhön ja Tarkenee, Vain elämää -kaudella viimeistään syttynyt “koko kansan Galis” sekä vääjäämättä lähenevä Hartwall Arenan keikka ovat kaikki päteviä muistutuksia siitä, miksi Suomen tämän hetken vaikutusvaltaisimmasta hiphop-duosta on sopivaa tehdä kirja juurikin nyt. “Kirjassa kuullaan ensimmäistä kertaa yhtyeen lähipiiriä äideistä sisaruksiin, ja lisäksi varhaisia yhteistyökumppaneita, tuottajia, video-ohjaajia ja levy-yhtiön edustajia, joilla kaikilla on yllättävää kerrottavaa yhtyeestä.” Kiinnostavin bändikirja vuonna 2016. Julkaisu: syyskuu.

Alkuperäinen kuva täältä.

Alkuperäinen kuva täältä.

4. KARL OVE KNAUSGÅRD: SYKSYSTÄ (Like)
3. KARL OVE KNAUSGÅRD: TALVESTA (Like)

Karl Ove Knausgård on jo käsite. Taisteluni-sarjan kuudes osa ilmestyi suomeksi keväällä ja nyt seuraa viime vuonna ilmestyneet Syksystä ja Talvesta -kirjat. “Syksystä ja Talvesta ovat kaksi ensimmäistä kirjaa neljäosaisesta henkilökohtaisesta ensyklopediasta. Sen lyhyet tarinat, yksi vuoden jokaiselle päivälle, paljastavat fantastisen maailman ympärillämme uudella, yllättävällä tavalla.” Take my money! Julkaisu: elokuu ja lokakuu.

Kuva: Jeremy Spierer

Kuva: Jeremy Spierer

2. JOËL DICKER: BALTIMOREN SUKUHAARAN TRAGEDIA (Tammi)

Olen kuullut useilta ihmisiltä ristiriitaisia kommentteja Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta -esikoisesta. Itse lukeudun heihin, jotka pitivät kirjasta tavattomasti: mukavan kevyt kirjailijaromaani, rakkaustarina ja murhamysteeri, joka humahti parissa päivässä joululomalla. Dickerin uutuus Baltimoren sukuhaaran tragedia on kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja paratiisiin luikertelevasta käärmeestä. Dickerin uusi teos on paluu kirjailija Marcus Goldmanin nuoruuteen, mikä sopii allekirjoittaneelle enemmän kuin paremmin. Julkaisu: elokuu.

Alkuperäinen kuva täältä

Alkuperäinen kuva täältä.

1. HARUKI MURAKAMI: MIEHIÄ ILMAN NAISIA (Tammi)

Noniin noniin. Eihän siellä paalupaikalla voi Kalenterikarjun kirjalistoilla olla kukaan muukaan kuin Haruki Murakami. Kuudesta lyhyemmästä tekstistä koostuva tarinakokoelma Miehiä ilman naisia (女のいない男たち, Onna no inai otokotachi) ilmestyi alkukielellä vuonna 2014. Kustantajan katalogirunoelman mukaan luvassa on “suosikkikirjailijan tarinoita rakastamisen vaikeudesta“. Kyllä kelpaa, vaan en malttaisi odottaa (silläkin uhalla, että kirja olisi yhtä kehno kuin Värittömän miehen vaellusvuodet; pidetään peukut pystyssä)! Julkaisu: syyskuu.

***

Muita kiinnostavia syyskauden kirjoja: Mihail Siskinin Kaunokirjoituksia (WSOY), Verlyn Fleigerin (toim.) – J.R.R. Tolkienin Kullervon tarina (WSOY), Astrid Lingrenin Sotapäiväkirjat 1939-1945 (WSOY), Santtu Luodon Eppu Normaalin tarina (WSOY), Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaassa (Gummerus), Pirkko Saision Mies, ja hänen asiansa (Siltala), Lari Kotilaisen Kielen elämä – Suomen kieli eilisestä huomiseen (Siltala), Kauko Röyhkän Lapin poika (Like) ja Hanna-Riikka Kuisman Viides vuodenaika (Like).

MITÄ KIRJOJA SINÄ AIOT LUKEA TÄNÄ SYKSYNÄ? KERRO KOMMENTTIBOKSIIN!

Jaa ystävälle 💙
Blogi

Snapchat vs. Instagram Stories – kumpi on parempi?

elokuu 27, 2016
Jaa ystävälle 💙

HUOM! Postaus on julkaistu alun perin 27.8.2016 Kalenterikarju 2.0 -blogissa.

Elokuun alussa jouduin hieraisemaan silmiäni Twitter-feediä selatessani. Instagram julkisti nimittäin 2.8. blogissaan, että se aikoo lanseerata Instagramiin uuden ominaisuuden, joka kantaa nimeä Stories eli tarinat. Kuulostaako tutulta? Kyllä – ihan niinku snäppi hei! Forbes uutisoi jo vuonna 2013 Mark Zuckerbergin kolossaalisen Facebookin yrityksestä ostaa Evan Spiegelin pikaviestipalvelu Snapchat peräti 3 miljardilla dollarilla. Spiegelillä oli kuitenkin munaa sanoa tarjoukselle ei. Poor Marky boy!

Instagram Stories julkaistiin virallisesti Suomessa pari päivää sitten, mutta oma päivitykseni alkoi toimia vasta eilen. Tähän postaukseen olen kerännyt ensimmäisiä ajatuksiani Instagram Storiesin suhteesta Snapchatiin. (Taustaksi: Olen snäpännyt aktiivisesti vuoden verran. MyStoryani katselee päivittäin 3500-5000 ihmistä. Instagram Storiesin ekan päivän eka stoori keräsi eilen 1200 katselukertaa. Voit seurata minua Instagramissa täällä ja Snapchatissa täällä. PS. Tänään lauantaina 27. elokuuta kannattaa vilkaista ainakin Instagram Storiesiani, jossa muutama kätevä vinkki astetta inspiroivampaan itseilmaisuun.)

social-lg

SNAPCHAT

+ Muistot. Vielä muutama päivä sitten en olisi puhunut yhtä innostuneesti Muistot-toiminnon puolesta. Mutta. Snacphatin Muistot on loistava toiminto – ei tosin sen alkuperäisen tarkoituksen vuoksi (Muistoilla käyttäjä voi lisätä omia vanhoja kuviaan – kröhöm, muistoja – MyStoryynsa ilman aikarajoja). Myös Instagram Storiesissa kuvien lisääminen kuvakirjastosta toki onnistuu, mutta vain sellaisten, jotka on tallennettu kameran rullaan viimeisen 24 tunnin aikana.

+ Bitmojit, geofiltterit ja tarrat. Itse en välitä näitä paljoakaan käyttää, mutta edellä luetellut piristävät usein mukavasti muiden snäppääjien maisseja (=MyStoryja). Ja hei, onhan se nyt hauskaa pelleillä koirafiltteri naamassa samalla kun on laittanut yksisarvistarran seuraamaan omaa päänliikettä, geofiltteri näyttää sateenkaaren Oulunkylässä ja video on käännetty toistamaan itseään takaperin.

+ Vaihtuvat tehosteet. Snäppi muuttuu koko ajan. On erilaisia sponsoroituja linssejä (esim. Peanuts-elokuva) ja vaihtuvia tehosteita (eli niitä useimmiten kasvoihin kiinnitettäviä filttereitä). Vaihtelu virkistää!

+ “Anonymiteetti”. Snäpissä et voi tietää kuka sinua seuraavan nimimerkin taakse kätkeytyy, mikäli et tiedä kuka nimimerkin takaa löytyy tai et seuraa häntä. Minusta on kutkuttavampaa, etten oikeastaan tiedä, keitä seuraajani ovat – tosin sen tiedän, että suurin osa heistä ei ole perheenjäseniäni tai ystäviäni.

+ Snapchat on sosiaalisempi. Nurinkurista mutta totta – ainakin toistaiseksi. Snapchatin kautta olen tutustunut ja tavannut IRL ihmisiä enemmän kuin minkään muun somen kautta. Tämä johtuu siitä, että snäppiin on sisäänrakennettu tietynlainen intiimiys. Voi toki olla, että Instagram Storiesin myötä ihmiset alkavat kommentoimaan enemmän stooreja ja sitä kautta kommunikoimaan myös directillä.

+- Ensikäyttäjälle vaikea käyttää. No. Ehkä? Mutta toisaalta: entäs sitten?

– Palkintokaappi, kaveri-emojit ja muut turhat toiminnot. Kyllä. Snäpissä on paljon turhia toimintoja. En minä tee mitään sillä tiedolla, minkälaisia minun ja ystäväni kaveri-emojit ovat.

– Uudistettu tekstitoiminto. Snapchat päivitti tekstitoimintonsa alkuvuodesta. Tämän seurauksena tekstiä ei saa enää videoihin ja kuviin yhtä paljon, mikä ainakin itseäni korpeaa. Toisaalta tämän voi ohittaa Muistot-toimintoa hyödyntämällä eli laittamalla vaikkapa screenshotin iPhonen Muistiinpanot-sovelluksen tekstistä.

– Liikaa huonoja tehosteita. Kannattaako määrästä valittaa? Ehkä ei. Mutta laatuun voisi panostaa. Instant-klassikkostatuksen ovat mielestäni ansainneet vasta söpöilevä koiranaama ja sateenkaariyrjö. Kansa vaatii parempia tehosteita!

Instagram Stories

INSTAGRAM STORIES

+ UI (User interface). Mikäli puhutaan käytettävyydestä, pitää ensikäyttäjä todennäköisesti enemmän Instagram Storiesista. Kyllähän tätä nyt on helpompi käyttää (lue: Instagram Storiesissa on snäppiä vähemmän ominaisuuksia).

+ Instagram säästää aikaa. Instagram on ymmärtänyt sen, mitä muut somet eivät ole: se yrittää aktiivisesti auttaa käyttäjiään säästämään aikaa. Instagramin linkitetyt käyttäjätilit olivat jokaiselle yritystili(e)n ja yksityistili(e)n välillä sukkuloivalle kuin jumalan armahdus. PRO TIP: Mikäli organisaatiosi ei ole lähtenyt Snapchatiin, vie se sen sijaan Instagram Storiesiin, jossa sinulla on yhteisö jo valmiina.

+ Stoorien pituudet selkeästi näkyvillä. Snapchatin MyStory oli ennen mahtava. Miksikö? Siksi, koska se ilmoitti kuinka monta sekuntia katsottavaa MyStorya oli jäljellä. Instagram tekee tämän vielä paremmin: yläreunan palkit näyttävät sekä keston että stoorien määrän. Lisäksi se antaa käyttäjän liikkua takaisin päin stooreissa ilman, että käyttäjän pitäisi katsoa koko stoori alusta alkaen. Neroa!

+ Liikkuminen eri stoorien välillä. Stooreja voi skipata snäpin tapaan täpäyttämällä ruutua. Seuraavan henkilön stooriin pääsee swaippaamalla oikealta vasemmalle. Stoorista takaisin Instagramiin pääsee pyyhkäisemällä ylhäältä alaspäin. Kätevää, eikö?

+ Käyttäjänimen vaihtaminen. Sekä Snapchatissa että Instagram Storiesissa on erikseen käyttäjätunnus ja näyttönimi. Snapchatissa ensiksi mainittua ei voi muuttaa – jos haluat muuttaa käyttäjänimesi, joudut luomaan uuden tilin. Instagramissa käyttäjänimen voi vaihtaa.

+ Piirtäminen. Instagram Stories mahdollistaa piirtimen pistekokoon muuttamisen, mikä on ehdoton plussa. Hohtava piirtotyökalu ei saa tosin minua innostumaan. Ehdottomasti paremmat työkalut piirtämiseen kuitenkin kuin snäpissä.

+- Tilien löytäminen. Snapchatissa useimmille harmaita hiuksia varsinkin aluksi saattaa herättää se, että toisten käyttäjien ja kiinnostavien sisällöntekijöiden löytäminen on haastavaa. Ensikäyttäjälle Instagram Stories tarjoaa helpommat lähtökohdat, sillä palvelu ehdottaa muita käyttäjiä ja Facebook-kavereita. Toki Snapchatkin ehdottaa uusia seurattavia – sillä oletuksella, että he löytyvät puhelimesi osoitekirjasta. Itse kyllä pidän snäppiin liittyvästä mystisyydestä, joka tietyllä tapaa pakottaa käyttäjän olemaan aktiivisempi yhteisön jäsen.

+- Muistot. Snäpin muistot vievät pidemmän korren yhteisön rakentamisen ja seuraajien aktivoinnin suhteen, mutta Instagram Storiesissa voi jälkikäsitellä Muistot-kuvia lisäämällä filtterin, piirtämällä ja/tai kirjoittamalla vielä päälle. Toisin kuin snäpissä Instagram Storiesin vanhoissa kuvissa ei ikävä kyllä ole valkoisia reunoja tai muutakaan, mikä erottaisi tuoreet kuvat muista vuorokauden aikana otetuista kuvista.

– Tekstiominaisuudet. Pakollinen tekstin keskitys ja vain yksi fonttivaihtoehto eivät saa minua hirveän innostuneeksi. Joo, tekstiä saa enemmän, mutta mitä sillä tiedolla tekee, jos kuvien pituutta ei voi säätää tai stooria hidastaa pidemmäksi, että tekstin ehtisi lukeakin? Plussat kuitenkin kotiin siitä, että valkoisessa tekstissä on drop shadow, mikä mahdollistaa tekstin lukemisen valkoistakin taustaa vasten.

– Kuvan pituutta ei voi säätää. Siis oikeasti mikä järki tässä on? Ei jatkoon.

– Ei screenshot-mahdollisuutta. Snäppikulttuurissa screenshottaamista käytetään moneen eri tarkoitukseen. Usein sitä hyödynnetään mielipiteen kysymiseen (esim. “ota screenshot, jos tykkäät enemmän kissoista kuin koirista“), mutta sitä käytetään myös tykkäämisen ilmaisemiseen (eli kuten Instagramissa kuvasta likettämiseen) ja promoamiseen (esim. “ota itsellesi talteen kuva tästä alekoodista/ohjeesta ja osallistu skabaan“). Linkkien jakaminen tekstinä taas ei toimi kummassakaan kauhean hyvin – tosin Instagram Storiesissa voi muita käyttäjiä kehottaa menemään klikkaamaan biosta löytyvää linkkiä.

– Instagram ei tunnu intiimiltä. Miten tämän nyt muotoilisi? No, instassa seuraat todennäköisesti useampaa eri tiliä kuin snäpissä. Itse suhtaudun hieman epäilevästi siihen, kuinka Instagram Storiesit tulevat näkymään jatkossa, jos leikitään ajatusleikkiä, että kaikki seuraamani 1328 tiliä alkaisivat tehdä stooreja.

– Keskusteleminen directissä. En tiedä onko kyseessä bugi, mutta ainakin itselläni keskustelu, johon on tullut uusi viesti ei automaattisesti nouse ylimmäiseksi. Voin sanoa, että on aika ärsyttävää yrittää kaivaa jotakin tiettyä viestiketjua satojen viestiketjujen joukosta. Lisäksi Instagramissa keskustelut jäävät talteen, vaikka itse stoorit haihtuvatkin 24 tunnin kuluessa. Monille tämä voi olla mukava asia, mutta itse pidän enemmän siitä, että viestit katoavat. Snapchatin eduksi on luettava se, että käyttäjä voi itse päättää tallentaako keskustelun klikkaamalla yksärin (=yksityisviestin) tekstin tai kuvan tallennetuksi vai ei.

– Undo-toiminto. Piirtäessä kuvan tai videon päälle toiminnon peruuttaminen onnistuu vain muutaman painalluksen verran kun taas Snapchatissa koko piirretyn kuvan saa jälkikäteen kumitettua.

– Heikosti ominaisuuksia. Toistaiseksi ominaisuuksia on Snapchatiin verraten vähän. Palvelu on haluttu selkeästi pitää simppelimpänä ja mikäpä siinä. Itse pidän snäpin valinnan mahdollisuuksista.

– Jumittaminen. Jep. Lagaa ja pahasti. Esimerkiksi kuvia ottaessa – ja varsinkin jos käyttää salamaa – kuvan ottamiseen saattaa kulua jopa reilu sekunti. Not good. Myöskään stoorien katsominen ei aina suju jumittamatta.Instagram-Stories

YHTEENVETO ELI KUMPI VIE VOITON?

Owen Williams kirjoitti The Next Webin jutussaan, että Instagram Stories on parempi versio Snapchatista siksi, että aikuisetkin osaavat käyttää sitä ja koska siellä on sense of community. Olen eri mieltä Owenin kanssa snäpin yhteisöllisyydestä, sillä oman kokemukseni mukaan Snapchat on onnistunut siinä, missä niin moni muu some on epäonnistunut: se on pystynyt edesauttamaan syvempien ystävyyssuhteiden syntymistä. Uusien ystävyyssuhteiden rakentaminen ei ole mitenkään itsestään selvä asia – varsinkaan 27-vuotiaalle aikuiselle ihmiselle – mutta oman kokemukseni mukaan snäppi on tässä suhteessa ylivoimainen. Totta kai minäkin olen tutustunut uusiin ihmisiin Twitterissä ja Instagramissakin, mutta toistaiseksi tutustuminen näissä palveluissa on jäänyt miltei järjestään pintapuoliseksi. Oman yhteisön luominen muiden snäppääjien kanssa on siis aivan itsestä kiinni – laiskempi somettaja (lue: Owen Williams) tosin haluaa sälyttää syyn palvelun niskoille. Se, etteivät aikuiset osaa käyttää snäppiä pitänee kyllä varmasti paikkansa. Useat varttuneemmat kansalaiset eivät tosin osaa käyttää Facebookiakaan saati sitten Instagramia, joten eipä tuo ihme ole. Karkeistaen voisikin tokaista, että Instagram Stories on tarkoitettu senioreille kun taas Snapchat on täsmäpalvelu milleniaaleille.

On myös hyvä muistaa, että ainakin toistaiseksi snäppääminen ja instaaminen ovat kaksi aivan eri asiaa ja instaajat ja snäppääjät ovat käytännössä kaksi eri heimoa. Karrikoidusti instaajat ovat esteettisen taitavia harkittujen kuvakompositioiden ikuistajia – valokuvaajia, jotka rakentavat täydellistä fiidiään kuin Iisakin kirkkoa. Snäppääjät taas ovat oman elämänsä chat-juontajia – rosoista carpe diemiä ja perusarjesta pieniä asioita löytäviä hetken lapsia. Kiinnostavat instaajat eivät ole kovinkaan usein kaksisia snäppääjiä ja vastoin päin (joo, toki on niitäkin, jotka hanskaavat molemmat).

Lisäksi palvelun paremmuuteen vaikuttaa mielikuvat. Instagramin viehätystä viimeisen vuoden aikana on omasta mielestäni selkeästi nakertanut uusi algoritmi, jonka vuoksi kuvat eivät näy fiidissä kronologisesti. En ole myöskään erityisen haltioissani siitä, että fiidini noin joka viides kuva on mainos. Tai siitä, että uusi siististi cool logo näyttää Durex-kondomipaketilta. Sekin tieto, että Instagramin omistaa Facebook, joka käytännössä kopioi Snapchatin ei ainakaan lisää symppispisteitä palvelua kohtaan. Lähtökohtaisesti brändiarvo on mielestäni kaikin tavoin snäpin puolella.

Kumpi palveluista on sitten lopulta parempi? No, ei oikeastaan kumpikaan. Riippuu nimittäin täysin siitä, mihin tarkoitukseen sovellusta haluaa käyttää. Itselleni Instagram Stories tuntuu huonommalta vaihtoehdolta, sillä siinä on vähemmän ominaisuuksia. Lisäksi minulla on jo yleisö ja yhteisö Snapchatissa (ja oma erilainen yhteisö Instagramissa). Organisaatioille ja niille, jotka kokevat snäpin turhan monimutkaiseksi Instagram Stories tarjoaa oivallisen ponnahduslaudan matalakynnyksisen videosisällön luomiseen.

KUMPI SINUSTA ON PAREMPI JA MINKÄ TAKIA? KOMMENTOI!

Jaa ystävälle 💙