Lifestyle

#nofilter – todellisuus sosiaalisen median takana

18.11.2016
#nofilter

 

Yhteistyössä Alko

Lokakuusta 2016 lähtien Alko haastaa kaikki mukaan #nofilter-viesteillään ja pyrkii paljastamaan todellisuuden täydellisen kuvan takana. Alko haluaa nostaa julkiseen keskusteluun vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden. Sen sijaan, että elämä on ulkopuolisin silmin kuin satukirjasta, Alko jakaa todellisia tarinoita ja tilanteita kuvien takana. Lue #nofilter-kampanjasta lisää Alkon nettisivuilta.
#nofilter#nofilter

Me kaikki teemme sitä. Voisi jopa sanoa, että siitä on tullut tapa toimia, normi. Teemme sitä koulussa, työpaikalla ja kotona. Tuntemattomien, puolituttujen, ystävien, perheen ja joskus läheistemmekin seurassa. Paikkaamme ja peittelemme omia epävarmuuksiamme, vikojamme ja puutteitamme. Haluamme esittää itsemme fiksumpina, nokkelampina, kauniimpina ja hauskempina kuin mitä oikeasti olemme. Lohkomme omista elämistämme meitä tyydyttäviä sopivia palasia, jotka kuvastavat platonistista minuuttamme, ideaa omasta itsestämme.

Platonin metafysiikan keskeisiin teorioihin lukeutuvan ideaopin mukaan ideat itsessään ovat täydellisiä, koska ne ovat muuttumattomia. Ideat ovat aineettomia, eikä niitä ole olemassa edes mielissämme. Platonin kuvaamat ideat ovat täydellisiä sen vuoksi, että ne ovat itsenäisiä ajan ja paikan tuolle puolen kurkottavia filosofisia olioita. Mutta me ihmiset emme ole ideoita. Me ihmiset olemme ihmisiä.

Myönnän: en ole yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan. Käyttäydyn itse aivan samalla tavalla. Esitän itseni sosiaalisessa mediassa sillä tavalla kuin haluaisin, että muut ihmiset näkisivät minut. Ja kun esitän itseni tällä tavoin paremmassa valossa, esitän itseni ihmisenä, jota ei ole oikeasti olemassa. Miksi?

Siksi, koska se on helppoa. Ja siksi, koska nykyinen kulttuurimme on muovannut siitä sosiaalisesti hyväksyttyä. Haluaako monikaan meistä paljastaa itseään muille heikkona hetkenä – väsyneenä tai pahantuulisena? Vastaus: ei halua. Sen sijaan haluamme, että meidät nähdään parhaina hetkinämme.

Ne ovat useimmiten niitä hetkiä, jotka myös jaamme sosiaalisessa mediassa. Haluamme rakentaa itsestämme kuvaa, joka ei ole valheellinen, mutta joka on rajattu siten, että se tyydyttää meitä itseämme – ja ihmisiä ympärillämme. Ehkä olemme jopa tietyllä tapaa ulkoistaneet itsemme hyväksymisen muille ihmisille?

Siinä missä globalisaatio ja sosiaalinen media ovat mullistaneet kommunikaation, ovat ne myös rakentaneet maailman ja meidän itsemme väliin filtterin. Tämä filtteri ohjaa usein huomaamatta valintojamme päivittäisessä elämässämme. Mahdollinen skenaario: henkilö X kertoo Instagramin täydellisessä kuvavirrassa täydellisestä luomumustikoilla kuorrutetusta raakapuurosta, jota söi aamiaiseksi keskustan uudessa trendikkäässä vegaanikahvilassa. Se mitä henkilö X jättää meille kertomatta on se, että hän maksoi puuronsa jälleen luottokortilla, koska on törsännyt palkkansa alkukuusta nettishoppailuun ja joutuu siksi lainaamaan vanhemmiltaan rahat vuokranmaksuun. Esimerkki on kömpelö, mutta ymmärrättekö mitä ajan takaa?

dsc01185#nofilter

 

Aivan. Asiat eivät ole aina sitä miltä näyttävät.

Ehkä viesti menee paremmin perille, jos astutaan hetkeksi mielikuvitusmaailmasta todellisuuteen. Helpointa on kai kertoa omista kokemuksistaan, joten seuraavaksi muutama sana omasta syksystäni. Jos on seurannut somejani on voinut huomata, kuinka elokuussa solmin yhteistyösopimuksen Suomen Blogimedian kanssa ja kirjadiilin WSOY:n kanssa. Olen kuvannut 1-2 videota viikossa Youtubeen ja postaillut melko ahkerasti tänne blogiinkin. Samalla olen ollut normaalissa toimistoaikoihin sidotussa päivätyössä ja tasapainotellut parisuhteen, perheen näkemisen ja vapaa-ajan kanssa.

Se mitä en ole sosiaalisessa mediassa kertonut on se, että syksy on ollut todella raskas. Olen ollut erittäin väsynyt ja yksinäinen. En ole ehtinyt urheilla, olen syönyt epäterveellisesti ja nukkunut heikosti. Kun joku ystävistäni on pyytänyt minua kahville tai illanviettoon, olen useimmiten kieltäytynyt, koska on pitänyt leikata video tai kirjoitella haastattelukysymyksiä kirjaa varten. Tai sitten olen vain sanonut ei, koska kyseessä on ollut ainoa vapaa ilta ja olen yksinkertaisesti halunnut keskittyä hengittämiseen.

Tässä vaiheessa joku varmasti ajattelee, että kysehän on vain omista valinnoista. Niin onkin, enkä minä sitä kiellä. Eikä minun ole tarkoitus nyt valittaa, sillä teen juuri niitä asioita elämässäni, joita haluankin. Pikemminkin haluan nostaa esiin sen, että vaikka päällisin puolin kaikki on näyttänyt somen kautta tarkasteltuna normaalilta, on henkilökohtaisessa elämässä tapahtunut paljon sellaista, mikä on ollut kaukana ulospäin näytetystä somelaiffista.

#nofilter#nofilter

On tärkeää tiedostaa, että oikea elämä ja sosiaalisen median lävitse esitetty elämä ovat kaksi eri asiaa. Välillä kannattaakin pohtia, minkälainen on todellisuus täydellisen kuvan takana. Vastaako se oikeasti todellisuutta vai ei? Millä tavalla filtteröity todellisuus vaikuttaa omaan elämään? Millä tavalla se ohjaa omia asenteita tai käyttäytymistä? Olisiko jotakin korjattavaa?

Kuten aiemmin postauksessa jo totesin: me ihmiset emme ole ideoita, me ihmiset olemme ihmisiä. Ollaan jatkossa siis hieman armollisempia ja uskalletaan näyttää myös se filtteröimätön versio itsestämme, jooko? Muistetaan samalla tarkastella ja kuulostella hiukan kanssaihmisiämme. Yritetään nähdä myös sen filtterin läpi, sillä kaikki ei todellakaan ole aina sitä miltä näyttää. Tänä päivänä on liiankin helppoa kulkea nenä kiinni kännykässä, mutta see mikä on vaikeaa, on laskea suojaus ja katsoa kameran sijasta peiliin tai naapuria silmiin rappukäytävässä.

#nofilter-kampanja on osa Alkon vastuullisuustyötä. Alko pyrkii kaikessa toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja siihen, että vaikeistakin aiheista tulee voida puhua. Alkon toimintaa leimaa vastuullisuus ja tämä työ ulottuu mm. henkilökunnan hyvinvointiin, alkoholin liikakäytön vähentämiseen sekä ympäristöasioihin omassa toiminnassa (jätteen vähentäminen, kierrätys ja energiansäästö). Alkoholijuomien kannalta pitkät kansainväliset hankintaketjut aiheuttavat suuria haasteita, sillä tuotteita ei välttämättä pystytä jäljittämään alkutuotantoon asti, ja silloin työolot ja ympäristön suojelun taso saattavat jäädä pimentoon. Alko haluaa edistää vastuullista hankintaketjua jatkuvan parantamisen periaatteella ja tekee säännöllisiä auditointeja viinien tuotantolaitosten lisäksi myös viiniviljelmillä sekä ohjeistaa heitä kehittämään työolojaan eettisten periaatteiden mukaiseksi.

You Might Also Like

Kirjat

Anna lapsillesi kieli – ääneen lukemisen tärkeydestä

18.10.2016
Noita Pomperipossa joka sai pitkän nenän, Tunnista 25 lintua ja Pikku veturin vauhdikas päivä

Yhteistyössä McDonald’s

Jos on laisinkaan seurannut Kalenterikarjun vanhaa blogia tai tekemisiäni sosiaalisessa mediassa, tietää varmasti sen, kuinka paljon arvostan ja rakastan lukemista ja hyviä kirjoja. Varsinkin kuluvan vuoden aikana olen tehnyt itsekin töitä sen eteen, että varsinkin nuoret pojat ja kundit tarttuisivat enemmän kirjoihin. (Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä ja täällä.)

Olinkin todella innostunut, kun kuulin McDonald’s-ravintoloiden Nordic Books -kampanjasta. Kampanja-aikana (7.10.-3.11.2016) jaetaan lasten Happy Meal -aterioiden yhteydessä lelujen sijaan oheistuotteina pohjoismaisten huippukirjailijoiden lastenkirjoja kaikissa Pohjoismaiden McDonald’s-ravintoloissa. Lue lisää kampanjasta täältä. Kampanjassa ehdottomasti hienointa on mielestäni se, että se saavuttaa sellaisiakin perheitä, joissa kirjat eivät muuten ole läsnä joka päiväisessä arjessa.

Tämä kyseinen yhteistyö lukuharrastuksen hyväksi aloitettiin vuonna 2001 Ruotsissa otsikolla ”Anna lapsillesi kieli” (Ge dina barn ett språk), ja tuloksena on ollut tähän mennessä 18,5 miljoonaa lastenkirjaa. Tänä vuonna kampanjassa on kahdeksan lastenkirjaa: Tor Åge Bringsvaedin Kun molempia alkaa suututtaa…, Ib Spang Olseinin Pikku-Veturin vauhdikas päivä, Hannu Hirvosen Krokotiili hiihtää kevääseen, Björn Bergenholtzin Tunnista 25 lintua, Anna Bengtssonin Kumi-Liisa löytää kotiin, Ulf Nilssonin Oma pikku apinani, Jan Lööfin Kalle viidakossa ja Falstaff Fakirin Noita Pomperipossa, joka sai pitkän nenän.

Pikku veturin vauhdikas päivä

ÄÄNEEN LUKEMISEN TÄRKEYDESTÄ

Miksi sitten lapsen kanssa lukeminen kannattaa? Lasten ja nuorten kirjallisuuden tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen kertoi muutama viikko sitten YLE:n haastattelussa, että vanhempien käsitys lapsille ääneen lukemisen tärkeydestä on hapristunut. Jutun mukaan tällä hetkellä vain neljäsosa vanhemmista lukee lapsilleen ääneen päivittäin. Tuskinpa kukaan vähättelee lapselle ja yhdessä lukemisen tärkeyttä, vaikka ylevän tavoitteen konkreettisiksi teoiksi asti vieminen kiireisen arjen keskellä on kenelle tahansa haastava tehtävä.

Yhdessä lukemisesta ja lapselle lukemisesta on kutenkin useita hyötyjä. Lukeminen kannattaa siksi, että läheisen aikuisen esimerkki lukijana on suuri. Kun lapsi näkee vanhempansa (tai minun tapauksessani kummisedän) lukevan, hän saa kokemuksen, että lukeminen on elimellinen osa elämää. Ääneen lukeminen taas kehittää lasta, viihdyttää aikuista ja edesauttaa perheen hyvinvointia. Lukeminen kehittää kielellisiä ja puheellisia valmiuksia. Se vaikuttaa ajattelun ja ymmärtävän lukutaidon kehittymiseen. Lukeminen tukee vuorovaikutustaitoja ja lukemisen kautta oppii toisista ihmisistä, historiasta ja kulttuureista. Havahduttava tieto on Heikkilä-Halttusenkin jutussa mainitsema vähäisen lukemisen ja syrjäytymisen välinen yhteys.

 

Lasten ja nuorten lukeminen on ollut tänä vuonna erityisen paljon otsikoissa, mikä on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä asia. Vasta viime viikolla Helsingin Sanomatkin kirjoitti jutun Eikö lapsesi kiinnostu kirjoista? Suosittu lastenkirjailija ja neljä muuta asiantuntijaa paljastavat, kuinka houkutella lapsi lukemaan. Mielestäni ikinä ei voi tarpeeksi alleviivata lukemiseen innostamisen tärkeintä kivijalkaa: sitä, että lapselle luetaan kotona. Sokkeli täydentyy toimivaksi kolmijalaksi, kun lapsi saa kannustusta lukemiseen myös koulussa ja kirjastossa, jonne on hyvä lähteä tutustumaan yhdessä.

Meillä Suomessa paperinen kirja on edelleen ykkönen, ja Lukukeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan ”perinteisiä kirjoja käyttäneet lukivat keskimäärin lähes viisi kirjaa, kun sähköisten kirjojen määrä taas jäi alle neljään” kuten HS asian tiivisti elokuisessa uutisoinnissaan. Itse olen sitä mieltä, että lukemisen alustalla itsessään ei ole niinkään väliä – kunhan lukuhetket ovat keskeytyksetöntä yhteistä aikaa, jota ei ole häiritsemässä notifikaatioiden napsuminen Facebookiin tai muu multitaskaaminen.

Noita Pomperpossa joka sai pitkän nenän

 

TAVOITTEENA SAADA KUMMIPOJASTA INTOHIMOINEN LUKIJA

Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta pikkiriikkistä tuntumaa kasvatukselliseen ja lapsenhoidolliseen vastuuseen on otettu tyttökaverin siskon 4-vuotiaan pojan eli kummipoikani kanssa. Olen sitä mieltä, että vanhempien lisäksi jokaisen kasvavan lapsen ja nuoren lähipiiriin kuuluvan aikuisen on kannettava kekoon oma – jos ei nyt aivan kasvatuksellinen – niin sivistävä kortensa. Omaksi korrekseni on valikoitunut omasta mielestäni lukuinnon ja -harrastuksen edistäminen.

Kun kummipoika syntyi, ensimmäinen hänelle ostamani lahja oli itse asiassa eräs omista lempilastenkirjoistani. Totta kai tiesin jo silloin, ettei kyseistä kirjaa lueta vielä vuosikausiin. Kyse oli pikemminkin symbolisesta eleestä; oma äitini osti minulle kirjan, kun synnyin ja tämä oli ajatus vietynä teoksi saakka – siirtää lukemisen soihtua eteenpäin ja antaa samalla lupaus yhteisistä tulevista lukuhetkistä. (Toisekseen kyseessä on tietenkin aivan mahtava kirja, jonka lukemista kummipojan kanssa odotan jo innolla!)

Tähän postaukseen nostoiksi valitsin kampanjan kirjoista kolme, joiden uskon uppoavan parhaiten kummipojalleni. Kummipoikani on erityisen kiinnostunut valaista ja autoista, mutta oikeastaan kaikki eläimiin ja erilaisiin kulkupeleihin liittyvät kirjat ovat mieleen. Ib Spang Olsenin Pikku veturin vauhdikas päivä pohjautuu Olsenin ja 2-vuotiaan Tune-pojan välisiin keskusteluihin. Kertoman mukaan Tune oli seissyt kesälomalla päivittäin rautatien yli kulkevalla jalankulkusillalla ja katsellut ohi ajavia junia. Tuloksena on mukaansa tempaava tarina sopivan rosoisella kuvituksella. Björn Bergenholtzin Tunnista 25 lintua on tässä kiireisessä ajassa eläville aikuisillekin oiva muistutus siitä kuinka varis ja harakka tai sinitiainen ja talitiainen eroavat toisistaan. Viimeisenä muttei vähäisimpänä satu noita Pomperipossasta ja tämän nenästä, joka kasvaa pituutta aina kun hän taikoo. Falstaff Fakirin kirja on mielikuvitusta ruokkiva ja hieman jännä (saa nähdä onko liian jännä, mutta kokeilemallahan se selviää!). En malttaisi odottaa sitä hetkeä, kun pääsemme yhdessä sohvalle lukemaan yhdessä!

Tunnista 25 lintua

McDonald’s-ravintoloista saatavilla pohjoismaisia lastenkirjoja 7.10.–3.11. Happy Meal -aterian yhteydessä. Tämän postauksen kirjoista Noita Pomperipossa, joka sai pitkän nenän ja Tunnista 25 lintua saatavilla 17.10.–20.10. Kirjoja on kahdeksan erilaista ja ne ovat myynnissä myös erikseen, jolloin ne maksavat noin 2 euroa. Saatavana sekä suomeksi että ruotsiksi.

mcdonalds_sponsoribanneri2


You Might Also Like