HUOM! Postaus on julkaistu alun perin 18.11.2016 Kalenterikarju 2.0 -blogissa.
Kaupallinen yhteistyö: Alko
Lokakuusta 2016 lähtien Alko haastaa kaikki mukaan #nofilter-viesteillään ja pyrkii paljastamaan todellisuuden täydellisen kuvan takana. Alko haluaa nostaa julkiseen keskusteluun vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden. Sen sijaan, että elämä on ulkopuolisin silmin kuin satukirjasta, Alko jakaa todellisia tarinoita ja tilanteita kuvien takana. Lue #nofilter-kampanjasta lisää Alkon nettisivuilta.
Me kaikki teemme sitä. Voisi jopa sanoa, että siitä on tullut tapa toimia, normi. Teemme sitä koulussa, työpaikalla ja kotona. Tuntemattomien, puolituttujen, ystävien, perheen ja joskus läheistemmekin seurassa. Paikkaamme ja peittelemme omia epävarmuuksiamme, vikojamme ja puutteitamme. Haluamme esittää itsemme fiksumpina, nokkelampina, kauniimpina ja hauskempina kuin mitä oikeasti olemme. Lohkomme omista elämistämme meitä tyydyttäviä sopivia palasia, jotka kuvastavat platonistista minuuttamme, ideaa omasta itsestämme.
Platonin metafysiikan keskeisiin teorioihin lukeutuvan ideaopin mukaan ideat itsessään ovat täydellisiä, koska ne ovat muuttumattomia. Ideat ovat aineettomia, eikä niitä ole olemassa edes mielissämme. Platonin kuvaamat ideat ovat täydellisiä sen vuoksi, että ne ovat itsenäisiä ajan ja paikan tuolle puolen kurkottavia filosofisia olioita. Mutta me ihmiset emme ole ideoita. Me ihmiset olemme ihmisiä.
Myönnän: en ole yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan. Käyttäydyn itse aivan samalla tavalla. Esitän itseni sosiaalisessa mediassa sillä tavalla kuin haluaisin, että muut ihmiset näkisivät minut. Ja kun esitän itseni tällä tavoin paremmassa valossa, esitän itseni ihmisenä, jota ei ole oikeasti olemassa. Miksi?
Siksi, koska se on helppoa. Ja siksi, koska nykyinen kulttuurimme on muovannut siitä sosiaalisesti hyväksyttyä. Haluaako monikaan meistä paljastaa itseään muille heikkona hetkenä – väsyneenä tai pahantuulisena? Vastaus: ei halua. Sen sijaan haluamme, että meidät nähdään parhaina hetkinämme.
Ne ovat useimmiten niitä hetkiä, jotka myös jaamme sosiaalisessa mediassa. Haluamme rakentaa itsestämme kuvaa, joka ei ole valheellinen, mutta joka on rajattu siten, että se tyydyttää meitä itseämme – ja ihmisiä ympärillämme. Ehkä olemme jopa tietyllä tapaa ulkoistaneet itsemme hyväksymisen muille ihmisille?
Siinä missä globalisaatio ja sosiaalinen media ovat mullistaneet kommunikaation, ovat ne myös rakentaneet maailman ja meidän itsemme väliin filtterin. Tämä filtteri ohjaa usein huomaamatta valintojamme päivittäisessä elämässämme. Mahdollinen skenaario: henkilö X kertoo Instagramin täydellisessä kuvavirrassa täydellisestä luomumustikoilla kuorrutetusta raakapuurosta, jota söi aamiaiseksi keskustan uudessa trendikkäässä vegaanikahvilassa. Se mitä henkilö X jättää meille kertomatta on se, että hän maksoi puuronsa jälleen luottokortilla, koska on törsännyt palkkansa alkukuusta nettishoppailuun ja joutuu siksi lainaamaan vanhemmiltaan rahat vuokranmaksuun. Esimerkki on kömpelö, mutta ymmärrättekö mitä ajan takaa?
Aivan. Asiat eivät ole aina sitä miltä näyttävät.
Ehkä viesti menee paremmin perille, jos astutaan hetkeksi mielikuvitusmaailmasta todellisuuteen. Helpointa on kai kertoa omista kokemuksistaan, joten seuraavaksi muutama sana omasta syksystäni. Jos on seurannut somejani on voinut huomata, kuinka elokuussa solmin yhteistyösopimuksen Suomen Blogimedian kanssa ja kirjadiilin WSOY:n kanssa. Olen kuvannut 1-2 videota viikossa Youtubeen ja postaillut melko ahkerasti tänne blogiinkin. Samalla olen ollut normaalissa toimistoaikoihin sidotussa päivätyössä ja tasapainotellut parisuhteen, perheen näkemisen ja vapaa-ajan kanssa.
Se mitä en ole sosiaalisessa mediassa kertonut on se, että syksy on ollut todella raskas. Olen ollut erittäin väsynyt ja yksinäinen. En ole ehtinyt urheilla, olen syönyt epäterveellisesti ja nukkunut heikosti. Kun joku ystävistäni on pyytänyt minua kahville tai illanviettoon, olen useimmiten kieltäytynyt, koska on pitänyt leikata video tai kirjoitella haastattelukysymyksiä kirjaa varten. Tai sitten olen vain sanonut ei, koska kyseessä on ollut ainoa vapaa ilta ja olen yksinkertaisesti halunnut keskittyä hengittämiseen.
Tässä vaiheessa joku varmasti ajattelee, että kysehän on vain omista valinnoista. Niin onkin, enkä minä sitä kiellä. Eikä minun ole tarkoitus nyt valittaa, sillä teen juuri niitä asioita elämässäni, joita haluankin. Pikemminkin haluan nostaa esiin sen, että vaikka päällisin puolin kaikki on näyttänyt somen kautta tarkasteltuna normaalilta, on henkilökohtaisessa elämässä tapahtunut paljon sellaista, mikä on ollut kaukana ulospäin näytetystä somelaiffista.
On tärkeää tiedostaa, että oikea elämä ja sosiaalisen median lävitse esitetty elämä ovat kaksi eri asiaa. Välillä kannattaakin pohtia, minkälainen on todellisuus täydellisen kuvan takana. Vastaako se oikeasti todellisuutta vai ei? Millä tavalla filtteröity todellisuus vaikuttaa omaan elämään? Millä tavalla se ohjaa omia asenteita tai käyttäytymistä? Olisiko jotakin korjattavaa?
Kuten aiemmin postauksessa jo totesin: me ihmiset emme ole ideoita, me ihmiset olemme ihmisiä. Ollaan jatkossa siis hieman armollisempia ja uskalletaan näyttää myös se filtteröimätön versio itsestämme, jooko? Muistetaan samalla tarkastella ja kuulostella hiukan kanssaihmisiämme. Yritetään nähdä myös sen filtterin läpi, sillä kaikki ei todellakaan ole aina sitä miltä näyttää. Tänä päivänä on liiankin helppoa kulkea nenä kiinni kännykässä, mutta see mikä on vaikeaa, on laskea suojaus ja katsoa kameran sijasta peiliin tai naapuria silmiin rappukäytävässä.
#nofilter-kampanja on osa Alkon vastuullisuustyötä. Alko pyrkii kaikessa toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja siihen, että vaikeistakin aiheista tulee voida puhua. Alkon toimintaa leimaa vastuullisuus ja tämä työ ulottuu mm. henkilökunnan hyvinvointiin, alkoholin liikakäytön vähentämiseen sekä ympäristöasioihin omassa toiminnassa (jätteen vähentäminen, kierrätys ja energiansäästö). Alkoholijuomien kannalta pitkät kansainväliset hankintaketjut aiheuttavat suuria haasteita, sillä tuotteita ei välttämättä pystytä jäljittämään alkutuotantoon asti, ja silloin työolot ja ympäristön suojelun taso saattavat jäädä pimentoon. Alko haluaa edistää vastuullista hankintaketjua jatkuvan parantamisen periaatteella ja tekee säännöllisiä auditointeja viinien tuotantolaitosten lisäksi myös viiniviljelmillä sekä ohjeistaa heitä kehittämään työolojaan eettisten periaatteiden mukaiseksi.
